Taustaa projektille

Mistä kaikki alkoi?

Olemme aina silloin tällöin puhuneet uuden kodin etsimisestä ja syksyllä 2011 kävimme huvikseen katsomassakin muutamaa rivitaloa Helsingissä sunnuntaihuvina. Mutta sitten aloin odottaa esikoistamme, päätimme rauhoittaa raskaus- sekä vauva-ajan ja palata joskus myöhemmin uudelleen asiaan. 

Tilava kolmiomme Ruskeasuolla oli meille oikein sopiva ennen pojan syntymää.Tai olisihan poitsu mahtunut vallan mainiosti, mutta se kaikki tavara, joka vauvan myötä elämään tulee, vaunujen raahaaminen kellariin, parvekkeen pieni koko (vauvaa ei voi koskaan nukuttaa ulkona) sekä tarve makuuhuoneen lisäksi toiselle huoneelle, jossa olisi suljettava ovi, olivat niitä syitä miksi pikku hiljaa viime syksynä aloimme uudelleen ajatella uuden kodin etsimistä. Alkuvuodesta projekti 'Meidän perheen unelmien koti' alkoi ja suoraan sanoen luulin, että olisimme jo huhtikuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna uudessa kodissamme.

Aloitimme sillä, että laitoimme tämän nykyisen kotimme myyntiin, koska emme halunneet joutua kahden asunnon loukkuun. Tai meidän tapauksessamme kolmen - meillä on myös Markun asunto, jossa asui alkuvuodesta vielä vuokralaiset. Uskalsimme pistää tämän kodin myyntiin, koska pahimmassa tapauksessa voisimme muuttaa hetkeksi Markun asuntoon. Itse en tosin missään vaiheessa pitänyt tätä mitenkään todennäköisenä tilanteena. Tammikuun alussa oma asunto saatiin markkinoille ja saman aikaisesti aloitimme uuden harrastuksemme, asuntonäytöt. Joka viikko keräsimme Etuovi.com -sivustoilta useamman kohteen, joita sitten sunnuntaina lähdimme katsomaan.

Uuden kodin toivelista vs. mitä oli tarjolla

Kriteereinä meillä oli:
- oma piha (ei liian iso, koska emme ole koskaan omaa pihaa hoitaneet)
- sauna (mielellään ikkunallinen)
- takka
- iso keittiö ja ruokailutila samaa yhtenäistä tilaa, ns. avokeittiökään ei olisi ollut mitenkään epämieluisa
- hyvät kulkuyhteydet Helsinkiin (minä laitoin aina reittioppaaseen kohteen osoitteen ja keston julkisilla Stockmannille)
- vähintään kolme makuuhuonetta
- mielellään yhdessä tasossa
- ei isojen teiden varrella
- ei suuria remontointitarpeita

Emme siis vaatineet paljon. Ja tietenkin tämä kaikki edulliseen hintaan.

Kävimme katsomassa yhtä ja sitten toista, kolmatta, neljättä, viidettä ja loppujen lopuksi lopetimme laskemisen. Yhdessä onglemana oli sijainti, toisessa pohjaratkaisu, kolmannessa keittiö, neljännessä piha. Mikään kohde ei saanut meissä aikaan sitä tunnetta, mitä olimme odottaneet. Innostuimme pohjapiirrustusen ja kuvien perusteella ja joka ikinen sunnuntai ajoimme kotiin ja ainakin oma oloni oli aina kuin tyhjenneellä ilmapallolla. Energiataso rupesi laskemaan, mutta uskoimme, että kyllä se oma sieltä vielä löytyy.

Oma nykyinen kotimme myytiin helmikuussa ja luovutuspäiväksi sovittiin toukokuun 1. Uuden kodin löytyminen siihen mennessä ei tuntunut enää niin itsestään selvältä, mutta kuten kaikki ystävämme ja sukulaisemme sanoivat 'kyllä se sieltä vielä löytyy' (lause, joka rupesi ärsyttämään yhtä paljon kuin loppuraskaudessa 'ei kukaan ole sinne mahaan jäänyt').

Kunnostamalla loistokoti

Netissä oli koko tämän ajan ollut ilmoitus Vantaalla sijaitsevasta kohteesta, mitä Markku aina välillä minulle näytti. 70-luvun tasakattoisessa tiilitalossa asuneena, en ollut kohteesta mitenkään kauhean ihastunut, mutta kysyimme kuitenkin ystävältämme mitä kohteeseen vaadittavat remontit tulisivat maksamaan. Ystävän laskelmat laittoivat jäitä hattuun ja päätimme unohtaa kohteen. Kun olimme takoneet päätä seinään tarpeeksi monta kertaa ja nähneet uudiskohteita, rintamamiestaloja, rivitaloja, erillistaloja, uusia, vanhoja..., päädyimme uudelleen katsomaan tämän lättähattutalon kuvia netistä. Sattumalta huhtikuun alussa talossa oli näyttö.

Sovimme, että menemme katsomaan kohdetta ja myönnän etten ollut mitenkään innoissani kohteesta (neliömäärästä kyllä), mutta ajattelin, että mennään katsomaan, jottei tarvitse sitten sitä enää miettiä. Näytössä oli todella paljon ihmisiä, mikä yllätti meidät, sillä kohde oli ollut pitkään myynnissä. Osa talosta oli juuri niin kauheassa kunnossa kuin olimme odottaneetkin, osa paremmassa osa vielä huonommassa. Päälimmäisenä jäi kuitenkin mieleen potentiaali, joka talossa oli. Ilmeisesti Markku näki potentiaalia vielä enemmän kuin minä, sillä jäi viimeisenä paikalle ja sai ongittua välittäjältä vielä lisätietoja, jotka vaikuttivat ostopäätökseemme.

Palasimme kotiin ja kunhan olimme lukeneet kuntoraportin (olimme innostuneet muutamasta okt:sta aiemminkin, mutta niiden kuntoraportit olivat liian karua luettavaa), alkoi pitkä pohdinta. Talossa olisi paljon työtä edessä, todella paljon. Ja olimme sopineet, ettemme lähde suuriin remontteihin, sillä meillä on vauva ja elämässä juuri nyt paljon muutakin. Mutta sitten taas mielessä kupli kaikki ne mahdollisuudet, joita tässä talossa todellakin oli.

Maanantaina teimme päätöksen ja totesimme, että tässä on liikaa tekemistä. Ja koko kesälomamme menisi remonttiin ja emme tietäisi pääsisimmekö muuttamaan ennen elokuuta, joka siihen asti oli ollut ehdoton takaraja muutolle. Joten, paluu takaisin Etuovi.com:iin ja uusia kohteita etsimään.

Tiistaina tai keskiviikkona keskustelimme asiasta uudelleen. Kumpikin oli ehtinyt vähän kypsytellä ajatuksia ja yhtäkkiä olimmekin samaa mieltä siitä, että vaikka tässä nyt yksi kesä menisikin remontin keskellä niin meillä olisi sitten unelmien koti seuraaviksi vuosiksi. Tilaa riittäisi, remontin avulla saisimme talosta juuri sellaisen kuin haluaisimme ja niin moni asia meidän toivelistallamme täyttyisi tässä talossa. Päätimme mennä katsomaan taloa uudelleen, ihastuimme siihen vielä enemmän ja teimme erittäin villin ostotarjouksen, reilusti alle pyyntihinnan.

Yllätykseksemme välittäjä soitti seuraavana aamuna ja kertoi, että tarjous oli hyväksytty. Maksoimme samana päivänä käsirahan ja tässä sitä ollaan. Remonttikohteen omistajia. Muutamme väliaikaisesti Tikkurilaan Markun kaksioon, pakkaamme juuri laatikoita, joista suurin osa menee varastoon talteen. Kirjoitamme huhtikuun lopussa loppukaupat ja heti kun saamme avaimet käteen, alkaa kuumeinen kilpailuttaminen, sillä kohteessa täytyy, uusia: katto, ikkunat, sähköt, putket, lattiat, keittiö, kylpyhuoneent, salaojitukset...

Minä pystyn tällä hetkellä keskittymään vain siihen, että saamme pakattua tavarat perjantaihin mennessä, homekoiran tutkimuksiin tiistaina ja lainan järjestämiseen kun Markku jo näyttää takkatilan laattamahdollisuuksia ja kysyy mielipiteitä lämmitysjärjestelmän uusimisesta. Blogia kirjoitamme (katsotaan kuinka paljon loppujen lopuksi ehdimme), jotta muistamme edes jotain näistä seuraavista kuukausista joskus myöhemminkin.